Kyllä vai ei? Samat teemat vaaleista toiseen, jopa kolmanteen

Olin maanantaina Ylen vaalitentissä vaalikonetta varten. Kun vaalikone avautuu suurelle yleisölle, on kaikilla mahdollisuus katsoa neljän minuutin mittainen pätkä elävää kuvaa ehdokkaista.

Vaikka en tilannetta varsinaisesti jännittänyt, sattui kuitenkin pieni, jälkeen päin ajateltuna harmillinen juttu. Lupauksista huolimatta ei mitään kevyempää osuutta ollut, vaan mentiin suoraan asioiden ytimeen ja virallisella tyylillä esitettyihin kysymyksiin tuli aluksi vastattua ei itselle ominaisella tyylillä. Hetken päästä vasta löytyi oma ’kieli’.

Keskiolut viinakauppaan? Minulle aivan sama. En ole ikinä sietänyt edes hajua, joten sitä en hanki mistään. Alkoholistiperheen tai itse alkoholistin puolesta taas toivoisin että sinne vaan, viinakauppaan. Ei tule niin helposti jatkettua sitä ryyppyputkea. Mutta pienempien kylien kaupallisen toiminnan puolesta taas ei. Loppuvat loputkin lähikaupat. Sano siinä sitten kyllä tai ei.

Pitäisikö Suomen liittyä Natoon? Viimeaikoina saamani turvallisuuskoulutuksen ja muun, Suomen puolustusvoimista saamani tiedon mukaan, eivät taitaisi meitä juuri nyt sinne edes huolia. Ovat nämä naapurit niin herkillä tässä. Onneksi meillä on eurooppalaisittain ajatellen hyvät maavoimat ja armeija muutenkin. Siis tällä hetkellä ei Natolle, mutta ainahan tilanteet voivat muuttua. Yhteistyötä kannattaa kuitenkin tehdä aktiivisesti kaikkiin suuntiin, että suhteet säilyisivät hyvinä. Esittäisin kuitenkin vastakysymyksen: ”Mitä hyötyä meille on ollut aiemmista puolustusliitoista?”

Mistä työtä kansalle? Suomessa riittää korjattavaa. On hometta siellä sun täällä. Rakennuksissa kodeista kouluhin ja toimistoista sairaaloihin. Ei taida olla rakennustyyppejä, joissa sitä ei olisi. Korjausvelka kasvaa koko ajan myös väyläverkollamme. Teiden rakenteet rapautuvat, radat kaipaavat kunnostusta ja uusia investointejakin elinkeinoelämämme kaipaa jatkuvasti. Siinä työtä kansalle. Ikääntyvän väestön myötä hovapalveluiden tarve kasvaa jatkuvasti. Siinä myös työtä kansalle. Mutta kuka tekisi? Yrittäjän elämä on tehty monin tavoin hankalaksi. Ei vähiten sillä, että äkillisesti sairastuessaan voi olla täysin tyhjän päällä. Jotain pitäisi tehdä!

Tässä ensimmäiset mietteet vaalitenteistä.

Rohkeutta tarvitaan

Tänään on tehnyt mieli sulkea radio useaan otteeseen. Päivän uutiset ovat käsitelleet paikallisesti nuorten kannabiksen käyttöä ja laajemmin seurattiin minuutti minuutilta Ukrainan tilanteen kehittymistä sekä Kreikan velkataakkaan liittyviä asioita.

Tarvitaan rohkeutta kuunnella päivästä toiseen uutisia erilaisista onnettomuuksista, työttömyydestä, elämän kurjistumisesta ja turvallisuusuhkista, jotka ovat kolkuttelemassa meidänkin lintukotomme ovia. Jos ei mitään positiivista ole tarjolla, vaanii luovuttaminen monen mielessä. Jos uutisvirta alkaisi jollain hyvällä uutisella, olisi helpompi kestää ne huonotkin.

Rohkeutta näiden uutisten kekellä vaatii sanoa, että Suomi on kuitenkin hyvä maa elää ja olla. Rohkeutta kysyy haastaa ihmiset yhdessä rakentamaan rakkaasta kotimaastamme vielä parempi paikka, jossa ihmistä ja elämää kunnioitetaa. Rohkea on se joukko, joka on ottánut haasteen vastaan, että saadaan uudet päättäjät Arkadianmäelle. Ilman ehdokkaita se olisi aika vaikeaa.