Omaishoitajien arkihuolet

Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 omaishoitajaa. Heistä noin 43 000:lla oli vuonna 2014 hoitosopimus. 60 000:n arviodaan tekevän vaativaa, ympärivuorokautista hoitotoimenpiteitä vaativaa työtä. Suuri osa omaishoitajilla on pitkä ja läheinen suhde hoidettavaan ja hoidettava on yleensä puoliso, vanhempi tai lapsi. Omaishoitaja on valinnut tehtävänsä rakkauden perusteella.

Vaikka muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana on tapahtunut kehittymistä omaishoidon käytännöissä, ovat omaishoitajat edelleen yhteiskunnassa tavallaan hyväksikäytettyjä. Jos verrataan laitoshoidon ja omaishoidon kustannuksia, niistä ei voida puhua edes samassa kuussa. Omaishoito on edullista ja siksi sitä olisi syytä edelleen kehittää.

Omaishoitaja tarvitsee tukea, riittävästi vapaata sekä talouden kannustumia selvitäkseen tehtävistään. Kaikilla ei ole sitä toista läheistä, joka voi tulla sijaistamaan, kun omaishoitaja on levon tarpeessa. Hoitajat ovat usein ikääntyneitä ja osa tarvitsisi jo itsekin hoivaa.

Kuunnellessani omaishoitajan arkipäivän huolia, on ikävästi tullut mieleen, että eihän meidän hyvinvointiyhteikuntamme vain jätä tätäkin joukkoa selviytymään yksin. Tämän joukon jaksaminen on meille tärkeää. Kun haluamme tehostaa ja säästää, omaishoitajien tukeminen auttaa pieneltä osaltaan siinä.

Teillä kulkee hyvin?

Tiesuunnittelutausta vie mielenkiintoisiin tehtäviin ja tilanteisiin. Tänään olin Alueellisilla yksityistiepäivillä Imatralla. Tapahtumasta on hyötyä opetustyössäni väylien parissa. Siitä on iloa myös tiekuntien hoidossa ja luottamustoimessa Imatran teknisessä lautakunnassa.

Mutta – tieto lisää tuskaa. Kun kävimme läpi tieavustusten määrää, kyllä kirpaisi. Suomessa on vajaat 80 000 kilometriä julkisia teitä ja noin 360 000 kilometriä yksityisteitä. 90 000 kilometriä yksityisteistä käyttävät ne, joilla on tarve päästä pysyvään asumukseensa. 120 000 kilometriä teistä on metsäautoteitä ja loput muita metsä- ja mökkiteitä (tiedot Suomen Tieyhdistyksen nettisivut). Suuri osa näistä teistä on siis ihmisten hyvinvoinnin sekä elinkeinoelämän kannalta täysin välttämättömiä. Onko meillä varaa antaa tämän omaisuuden rapistua? Onko meillä vara asettaa turvallisuutemme kyseenalaiseksi väylien huonon kunnon takia? Mielestäni tästä ei synny todellista säästöä.

Samat kysymykset koskevat niin julkisen kuin yksityisen sektorin väyliä. Me pidämme pääsemistä paikasta toiseen perusoikeutena. Kuinka se näkyy tämän hetkisessä väylärahoituksessa. Ei näy, sanon minä. Asialle on tehtävä pikaisesti jotain. Rahoitusta kaivataan kipeästi lisää. Riittävä rahoitus väylien kunnossapitoon tukee turvallisuutta, työllistymistä ja elinkeinoelämän menestymistä.