Hätä ihmisestä

26.2.2019

Vanhusten hoidossa ei tunnu tänä päivänä olevan sen paremmin, kuin neljä vuotta sitten kirjoittaessani alla olevaa artikkelia. Päin vastoin, yhä useampi vanhus on oman kotinsa vanki, jota akuuttisairastumisen seurauksena kuljetetaan edestakaisin paikasta toiseen.

19.4.2015 kirjoitin: Taksikuskit kertovat, kuinka he joutuvat joskus viemään sairaalan kotiuttaman vanhuksen kotiin, joka voi sijaita hyvinkin kaukana muusta asutuksesta ja jopa peittelemään tämän vuoteeseen. Vastaavia tositarinoita elävästä elämästä olen kuunnellut kuluneena viikonloppuna ja herää kysymys: ”Olenko ylpeä tällaisesta hyvinvointivaltiosta, joka jättää heitteille itsestään huolehtimiseen kykenemättömän kansalaisensa?” Tämä ei ole pelkästään rahakysymys. Viimekädessä tämä on asennekysymys. Kaikesta hienosta koulutusesta huolimatta meillä on puute asennekasvatuksesta. Minä voin valita, välitänkö. Mutta minun pitää kertoa se myös lapsilleni ja se on vaikeaa. Meidän aikaamme ottaa niin moni muu asia.

Käykää ihmiset äänestämässä. Me voimme vaikuttaa siihen, syrjäytyvätkö ihmiset, jätetäänkö heidät heitteille vai alammeko välittää toisistamme. Kun pidämme huolta toisistamme, meille riittää myös työtä ja hyvinvointia.

Kaakkois-Suomi tarvitsee koulunsa, myös 2020-luvulla

Mikä muuttui kuluneella hallituskaudella. Ainakin Etelä-Karjalaisittain on koulutusken osalta tapahtunut isoja muutoksia. Imatralta lähtee AMK Lappeenrantaan. Asialla on kaksi puolta, mutta tietysti imatralaisena näen ehkä hiukan voimakkaammin sen haitan, mitä lähtö tuo elinvoimallemme. Toki monelle nuorelle korkeakoulukampuksen syke ja sen tarjoamat, monipuoliset mahdollisuudet on hyvä asia. Vaan mitä tapahtunee tulevaisuudessa, kun olemme yhtä suurta korkeakouluperhettä yliopiston ja Lahden amk:n kanssa.

Koulutus on nyt melkolailla keskiössä näissä vaaleissa 2019. OIkein suunnattu koulutus tuo työtä.  Suomessa on kyllä työtä ja se tarvitsee tekijänsä, mutta jos emme tue työllistymisen edellytyksiä, ei löydy teettäjiä. Ja jos laskemme kustannuksia lyhyellä aikavälillä, ei löydy maksajia.

Koulutuksen merkitys työllisyyteen on suuri. Sen osuus myös syrjäytymiseen on merkittävä. Suurimmassa vaarassa pudota yhteiskunnan kelkasta ovat henkilöt, joita ei ole pystytty tukemaan itsenäistymisessä ja kouluttautumisessa. Tuen puute voi tulla kasvuympäristöstä, niin kotoa, kuin koulustakin. Siksi niin sanottujen ammattikasvattajien jatkuva kouluttautuminen on myös erittäin tärkeää.

Ei ole merkityksetöntä myöskään koulujen sijainti. Monelle nuorelle esimerkiksi muutto pois kotoa 16-vuotiaana vai olla haasteellinen paikka. Tosin joillekin myös uuden, hyvän elämän alku. Siksi erityisesti ammattiopistojen ja muiden 2. asteen oppilaitosten vieminen kauas opiskelijoista voi tulla pitkän päälle hyvin kalliiksi. Pidän tärkeänä, että meillä on riittävästi kaiken tasoista koulutusta kaikissa maakunnissa ja sitä, että koulutus on oikein kohdennettua. Koulutukseen on oltava myös riittävät resurssit.

Kentällä eniten puhuttaa – eläkkeiden verotus

Kierrellessä vaalikenttää ensimmäisiä asioita, jotka otetaan puheeksi, on eläkkeet. Itse ’törmäsin’ käytännön tasolla asiaan tuttuni jäätyä juuri eläkkeelle. Hän kertoi järkyttyneensä eläkkeen verotuksesta, joka oli huomattavasti suurempaa, kuin aiemmin saadun palkan verotus. Luonnollisesti eläkkeestä ei mene enää esim. työttömyysvakuutusmaksuja ja siinä mielessä voi olla perusteltua asiaa kompensoida, mutta toisaalta – eläke on huomattavasti pienempi, kuin saatu työtulo. Meidän eläkeindeksimme laskeminen aikanaan ja sittemmin tehdyt toimenpiteet eivät ole mielestäni oikeutettuja. Olisin valmis tarkistamaan asiaa oikeaan suuntaan ja etsimään pitkän tähtäimen säästöjä ihan muista kohteista. Miksei tietysti myös ylisuurista eläkkeistä, mitä se sitten tarkoittaakin.

Eläkerahastoissa on onneksi turvaa tulevillekin vuosille, ja lisää tulee.

Vapaus ja vastuu on ongelmallinen yhtälö myös 2019

Suomessa on sääntöä säännön päälle ja kieltoa kiellon päälle. Tämä sääntelyn luvattu maa on tullut pisteeseen, jossa säänttelyä halutaan purkaa. Halutaan lisää vapautta. Ja hyvä niin, kunhan  puretaan sääntelyä sieltä, missä se on tarpeetonta.

Monet tahot pitävät tiukan alkoholipolitiikan löyhentämistä tavoittelemisen arvoisena vapautena. Miedot viinit halutaan ruokakauppoihin ja ravintolaelämä halutaan vapauttaa aikataulusäännöksistä. Samaan aikaan meillä on suurempi ongelma alkoholista kansallisesti, kuin koskaan aikaisemmin. Miksi meillä tuodaan niin vähän esiin faktaa alkoholin haitoista. Ja miksi ihminen sitten tarvitsee sääntelyä? Annetaan niiden juoda, jotka haluaa. Mitä sitä vahtaamaan.

Alkoholihaitat kun eivät vaan koske pelkästään käyttäjää, vaan usein lukuisia muita henkilöitä. Ja valitettavasti yhteiskunnalle lankeaa se lasku maksettavaksi. Jos jokainen hoitaisi omat kulunsa, helpottaisiko se asiaa? Tuskin, sillä esimerkiksi perheille ja työnantajille aiheutuvat haitat ovat oma lukunsa. Ihminen ei jostain syystä osaa kantaa vastuuta, joka vapaudesta seuraa.

Suomessa palaa yhteiskunnan varoja arviolta 4 – 7 miljardia euroa päihdeongelmien hoitoon. On laskettu, että voisimme säästää 1,4 – 2 miljardia, jos kansamme vähentäisi päihteiden käyttöä. Suurin osa näistä päihteistä on alkoholia. Monelle tulee varmasti yllätyksenä se, että suomalaisista puhtaita kohtuu käyttäjiä on enää vaille puolet ja naisten osuus käyttäjissä sekä haittojen synnyssä on lisääntynyt paljon. Halusi tai ei, nainen sietää huomattavasti pienempiä määriä alkoholia kuin mies. Ikäihmisien yksinäisyyttä kuuluisi meidän ihmisten hoitaa alkoholin sijaan, mutta niin vain on, että haitat tällä sektorilla lisääntyvät valtavasti.

Onko meillä on varaa tuijottaa vain omaa napaamme. Minulle on aivan sama, mistä viiniä tai olutta saa. Jos sitä tarvitsen, voin käydä yhtä hyvin hakemassa sen alkosta. Mutta monelle alkoholin suurkuluttajalle ja erityisesti hänen perheelleen sillä on huomattava merkitys. On tutkittu että alkoholihaittojen ehkäisy on ja käyttöön vaikuttaminen on tehokkaampaa, kun toimenpiteet kohdistuvat yhtäläisesti kaikkiin käyttäjiin. Eikö tämä olisi sitä paljon peräänkuulutettua välittämistä toisista. Tukisi myös yhteisöllisyyttä tämä välittäminen.

1972 Suomessa kuoli 1072 henkilöä tieliikenneonnettomuuksissa. Vuosi oli synkin näiltä osin. Vuonna 2013 Suomen tieliikenteessä kuoli 258 henkilöä ja loukkaantui vakavasti 6681 henkilöä. Tämän 40:n vuoden ajanjaksolla liikenne on monikertaistunut. Mikä sitten on syynä positiiviseen kehitykseen. 1968 Suomeen tulivat yleiset nopeusrajoitukset (110 ja 90 m/h) 1972 astui voimaan uusi laki, joka sääteli nuorten kuljettajien nopeudet 80 kilomtriin tunnissa. Tuosta se onnettomuustilastojen ’kaunistuminen’ käynnistyi. Sama tilanne on tullut eteen alkoholin käytössä toisin päin. En kannata kieltolakia takaisin, mutta esimerkiksi verotuksellisin keinoin on saatavissa jotain aikaan. Verotuloja sieltä mistä haittoja syntyy. Niinhän se menee autoilunkin osalta.