Lähiopetukselle riittävät resurssit

Osallistuin TOOL ry:n valtuuston syykokoukseen 16.-17.11. Seinäjoella.  Yhdistys on pääosin ammattikorkeakouluissa toimivien tekniikan ja liikenteen alan henkilöiden etujärjestö. Sekä kokouksessa että väliajoilla keskustelussa nousi voimakkaasti esille opetusresurssien väheneminen korkeakouluissa. Samoin keskustelua käytiin niin sanotun omaehtoisen oppimisen mahdollisuuksista ja haasteista erityisesti peruskoulussa ja toisen asteen opetuksessa. Kentällä on nähty, kuinka tekniikan alalle pyrkivillä on yhä vaatimattomammat taidot niin kielellisesti kuin matemaattisestikin. Ja kuten olemme saaneet lehdistä viime aikoina lukea, myös muilla aloilla on sama huoli.
Meillä ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja oppia. Iso osa oppijoista kehittyy itseohjautuviksi vasta aikuisena ja joillekin itseohjautuva oppiminen on vaikeaa aina. Siksi on erittäin tärkeää, että meillä on riittävät resurssit myös lähiopetukseen. Lähiopetuksen menetelmiä voidaan tietysti kehittää, mutta sitä on oltava riittävästi. Ennen sanottiin, että lukemaan oppii lukemalla ja laskemaan laskemalla. Tähän voisi jatkaa, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Näissä perustaidoissa alkaa olla isoja puutteita opiskelemaan pyrkivillä. Johtuneeko siitä, että laskemisen, lukemisen ja kirjoittamisen tunteja on vähennetty, vastuuta on siirretty aina vain enemmän oppijalle myös nuorimmilla ja kaikilta se ei kotona yksin onnistu.
20181117_risikko Haluammeko olla edelleen koulutuksen mallimaa? Siihen päästään vain antamalla riittävä tuki opetushenkilöstölle. Se tuki ei ole resurssien vähentämistä, vaan niiden järkevää kohdentamista. Saimme jakaa huolemme opetuksen resursseista kokouksessamme vierailleen eduskunnan puhemies Paula Risikon (kuvassa) kanssa. Risikolla on erinomainen kosketuspinta korkeakoulumaailmaan, ja hän ymmärtää huolemme. Toivottavasti vahva viestimme auttaa resurssien säilyttämisessä edes nykyisellään ja mieluummin vielä lisäämään niitä. Koulutuksesta emme voi tinkiä, vaan haluamme, että kansakuntamme kynttilät loistavat edelleen.

Eija Hauska-Mertanen