Sivistyneen yhteiskunnan sairaus

Suomi on maailman parhaita maita elää monilla mittareilla mitattuna. Pidämme itseämme sivistyneenä yhteiskuntana. Mutta onko hyvinvointimme tullut meille ansaksi? Mistä johtuu, että tämän sivistyneen yhteiskuntamme keskellä tapahtuu asioita, joista ei haluaisi lukea eikä kuulla? On totta, että tiedon tulva on jotain sellaista, mitä eivät edelliset sukupolvet ole voineet edes kuvitella. Tiedämme siis asioita, joita on varmasti ollut pienessä määrin ennenkin, mutta emme ole niistä tienneet.

Kun me juoksemme kohti parempaa huomista, onko meiltä unohtunut, että kaikki eivät pääse yhtä lujaa? Olemmeko tämän taloudellisen hyvinvoinnin perässä juostessamme unohtaneet, että elämässä on muitakin arvoja – ja ihmisiä.

Olemme päivitelleet muualla maailmassa tapahtuvia hirmutekoja ja kuvitelleet, ettei sellainen ole Suomessa mahdollista. Viime aikojen uutiset ovat todistaneet muuta. Esimerkiksi Oulun  seksuaalirikosuutisissa voitiin langettaa syy niille toisille, tulijoille sieltä jostain. Jo silloin mietin, että miksi meillä puhutaan niin vähän ihan kantasuomalaisten keskuudessa ja lähipiirissä tapahtuvista seksuaalirikoksista. Valitettavsti saimme karun herätyksen todellisuuteen pari viikkoa sitten.

Nyt, jos koskaan, meidän on aika rakentaa lähimmäisyhteiskuntaa, jossa naapuri ei voi maata asunnossaan kuukausia kuolleena, jossa vanhukset, vammaiset ja muut hoivaa tarvitsevat saavat tarvitsemansa avun, jossa lapsi ei voi joutua kaltoin kohdelluksi, ilman että siihen joku puuttuu ja yhteiskuntaa, jossa meillä jokaisella on joku, joka välittää.