Kaivoksilla vai ilman

Ystäväni tiedusteli tuossa viime viikolla kantaani kaivoshankesuunnitteluista tänne Saimaan vaikutusalueille. Kantani on varsin selkeä, vaikka ymmärrän kyllä toistakin näkökulmaa.

On vaikea sanoa ehdoton ei elämisen tarpeistaan, eli työstä ja toimeentulosta, kamppailevien kustannuksella. Silti kuulun esimerkiksi Saimaa ilman kaivoksia -ryhmään. Kun aloitin työni ammattikorkeakoululla liki kymmenen vuotta sitten, sattui juuri suuri ympäristökatastrofi Sotkamossa. Se oli karu esimerkki vesi- ja ympäristötekniikkaa opettavalle. Tapahtuma on jäänyt niin lähtemättömästi mieleen, että olen vastustanut pohjoiseen, Hannukaisen alueelle, suunniteltua kaivoshanketta ja kyllä, vastustan myös Saimaata uhkaavia kaivoshankkeita. Saimaata uhkaavat toki myös pohjoisemmassa toteutettavat kaivoshankkeet.

Meidän pitäisi saada elinvoimamme puhtaan ja koskemattoman luonnon statuksella paremmin, kuin kaivamalla tämä maa perustuksiaan myöten. Kittilän kultakaivoksen vierailu avasi lisää silmiäni tosiasioille. Se vesien määrä, mitä kaivostoiminta tarvitsee ja puhdistettavien jätevesien käsittelyn määrä, jota kaivostoiminta tarvitsee sekä kaikki käytettävä energia. Koko ajan puhutaan hiilineutraaliudesta, mutta miksi ei tässä yhteydessä. Tietääkö kansalainen, kuinka paljon jätekiveä, jota ei pystytä, kuin osittain sijoittamaan takaisin maan alle, syntyy?

Ja kun monikansallisen kaivosyhtiön perävalot vilahtavat, jäävät seuraukset suomalaisten maksettaviksi. Vain tekniikka on muuttunut 50:ssä vuodessa. Ja minä. Osaan ottaa kantaa.

Oppimista ja opetusympäristöjä

Olin minä tehnyt sitä ennenkin. Pitänyt oppitunteja verkossa. Mutta kuka olisi uskonut, että siitä tulee uusi normaali. Tai ainakin puolitoista vuotta. Minulle malli sopii hyvin, niin luulin. Mutta asialla on toinenkin puoli. Vaikka on 500 kilometriä vähemmän matkoja ja 7-10 tuntia matka-aikaa viikossa säästyy, on säästön hyötyjä vaikea arvioida. Onko opiskelijoille oikein, että tämän kummallisen koronavuoden takia opetuksen laadusta on ollut vaikea pitää kiinni. Tosiasia on, että resurssit eivät ole riittäneet kaiken uuden tekemiseen. Monet opiskelijatkin tarvitsisivat enemmän tukea nyt ja opettajilla on sama tilanne. Paljon täytyy vielä tehdä, että tästä tulee oikeasti toimivaa.

Osalle opiskelijoista etäopetus sopii. Ne, joilla on pitkä matka tai jotka opiskelevat työn ohessa, ovat selvästi hyötyneet tilanteesta. Mutta on paljon heitä, joille etäopetus ei sovi lainkaan. Sosiaaliset kontaktit, jotka jäävät puuttumaan sekä lähiohjaus ja kouluun lähtö, jotka rytmittävät elämää, on toisten selviämiselle välttämätöntä. Tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että kaikki ei tapahdu verkossa. Vaikka maailma muuttuu hurjaa vauhtia, ihmisten välinen kanssakäyminen on edelleen tarpeellista jo yleisen hyvinvoinninkin kannalta.

Tästä syntyy sopiva aasinsilta Imatran tarpeeseen pitää tiukasti kiinni koulutuspaikoistaan. Näkisin mielelläni myös uusia, pienemmille ryhmille suunnattuja aloja ammattiopistossamme. Monet joutuvat pohtimaan tilakysymyksiä. Nykyisiä tilahaasteita terveellisyyden ja toimivuuden kannalta tarkasteltaessa pitää muistaa, että tarjontaa meiltä ei puutu. Tiloja täytyisi tarkastella laajasti. Mansikkalan koulukampusalueelle olemme saaneet uuden terveen koulun perusopetuksen tarpeisiin. Meillä on myös muita terveitä rakennuksia. Hyödynnetään niitä.

Peli nimeltä politiikka

Muutama viikko sitten Imatralle valittiin uusi kaupunginjohtaja. Ei voinut olla ihmettelemättä valintaan liittyvää kädenvääntöä. Kahdesta varmasti pätevästä henkilöstä jätettiin pätevämpi rannalle. Siinäpä palkkio vuosien sitoutumisesta Imatraan. Tämä kehittyväksi karjalaiskaupungiksi itseään mainostava kunta ei ollut vielä kehittynyt tarpeeksi valitakseen virkaan poliittisesti sitoutumattoman naisen. Kummalla tekijällä lie ollut suurempi merkitys. Onhan meillä nainen kaupunginvaltuuston johdossa ja ollut myös hallituksen johdossa. Olisiko nainen kaupunginjohtajana ollut liikaa? Vai olisiko ollut liikaa, ettei tämän kaupungin ykköshenkilö olekaan demari?

Tämä poliittisen virkanimityksen jälkipyykkiä pestään vielä ja lopputuloksesta riippumatta uusia haavoja on tullut. Aito ja rehellinen yhteistyö puolueiden välillä tulee olemaan haastavaa. Haasteita ei helpota, jos päätöksentekijöillä ei ole neuvottelutaitoja. Toivotaan siis, että uudet luottamushenkilöt ovat yhteistyökykyisiä ja neuvottelutaitoisia kuntalaisia, joilla on aidosti tavoite Imatran kehittämisessä siksi karjalaiskaupungiksi, jossa asujan on hyvä asua ja elää. Yhteistyökyky ja neuvottelutaito vaativat yleensä sopivien kompromissien etsimistä. Sitä ei yhden ryhmittymän sanelu ole.

Onnea ja menestystä uudelle kaupunginjohtajalle! Toivottavasti Imatran haastava poliittinen ilmapiiri vaalien myötä muuttuu ja pääset osaltasi vaikuttamaan Imatran hyvinvoinnin saavuttamiseen. Pelimerkit eivät ole parhaat mahdolliset, mutta kun pöytä putsataan, voi uusi jako olla ihan kohtuullinen.

Onnea ja menestystä myös Kaisa Heinolle! Toivottavasti saamme tehdä yhteistyötä jatkossakin.