Oppimista ja opetusympäristöjä

Olin minä tehnyt sitä ennenkin. Pitänyt oppitunteja verkossa. Mutta kuka olisi uskonut, että siitä tulee uusi normaali. Tai ainakin puolitoista vuotta. Minulle malli sopii hyvin, niin luulin. Mutta asialla on toinenkin puoli. Vaikka on 500 kilometriä vähemmän matkoja ja 7-10 tuntia matka-aikaa viikossa säästyy, on säästön hyötyjä vaikea arvioida. Onko opiskelijoille oikein, että tämän kummallisen koronavuoden takia opetuksen laadusta on ollut vaikea pitää kiinni. Tosiasia on, että resurssit eivät ole riittäneet kaiken uuden tekemiseen. Monet opiskelijatkin tarvitsisivat enemmän tukea nyt ja opettajilla on sama tilanne. Paljon täytyy vielä tehdä, että tästä tulee oikeasti toimivaa.

Osalle opiskelijoista etäopetus sopii. Ne, joilla on pitkä matka tai jotka opiskelevat työn ohessa, ovat selvästi hyötyneet tilanteesta. Mutta on paljon heitä, joille etäopetus ei sovi lainkaan. Sosiaaliset kontaktit, jotka jäävät puuttumaan sekä lähiohjaus ja kouluun lähtö, jotka rytmittävät elämää, on toisten selviämiselle välttämätöntä. Tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että kaikki ei tapahdu verkossa. Vaikka maailma muuttuu hurjaa vauhtia, ihmisten välinen kanssakäyminen on edelleen tarpeellista jo yleisen hyvinvoinninkin kannalta.

Tästä syntyy sopiva aasinsilta Imatran tarpeeseen pitää tiukasti kiinni koulutuspaikoistaan. Näkisin mielelläni myös uusia, pienemmille ryhmille suunnattuja aloja ammattiopistossamme. Monet joutuvat pohtimaan tilakysymyksiä. Nykyisiä tilahaasteita terveellisyyden ja toimivuuden kannalta tarkasteltaessa pitää muistaa, että tarjontaa meiltä ei puutu. Tiloja täytyisi tarkastella laajasti. Mansikkalan koulukampusalueelle olemme saaneet uuden terveen koulun perusopetuksen tarpeisiin. Meillä on myös muita terveitä rakennuksia. Hyödynnetään niitä.