Resurssit

Meillä töissä puhutaan paljon resursseista. Kaikki mitä teemme, vaatii resurssia. Resurssi on se tietyn toiminnan vaatima aika, joka jonkun asian toteutuminen vaatii.

Kasvatuksen resurssit vaativat riittävän määrän aikuisia ihmisiä hoitamaan lapsia, että heillä on turvallinen kasvuympäristö ja terveen kasvun edellytykset. Kotiympäristössä se voi olla hiukan erilainen, kuin ulkopuolisessa hoidossa. Uskon, että tässä on lasten ja nuorten yksi merkittävimpiä hyvinvoinnin avaimia heti kodin kasvuympäristön jälkeen tai ensisijaisesti, jos kotiympäristössä on haasteita.

Opetusresurssi ovat jatkumoa edelliselle. Jos opettajilla ei ole peruskoulutuksessa riittävästi resursseja, syntyy tilanne, joka on meillä yleistynyt. Toisen- ja korkeakouluasteen opintoihin päätyy opiskelijoita, joilta puuttuu perustaitoja; toisten kanssa kanssakäymisen taitoja, asiallisen puhumisen taitoa, luku- ja kirjoitustaitoa, luetun ymmärtämistä ja laskennantaitoja, joitakin mainitakseni. Nyt näyttää sille, että koululaiselle ei ole tarjolla riittävää tukea. Ja meillä seuraavalla asteella resurssipula on johtanut lähituntien vähenemiseen. Joka puolestaan johtaa siihen, että riittävää asiantuntemusta ei aina saavuteta. Mitä siis tehdä, että valmistunut osaa vaikkapa mitata verenpainetta, suunnitella kestäviä rakenteita tai oikeaan suuntaan johtavia viemäreitä sekä laskea kustannuksia oikein. Opetuksen ja koulutuksen on saatava riittävät resurssit tai emme ole enää koulutuksen mallimaa maailmalla.

Myös sosiaali- ja terveydenhuollon resursseissa on mittavia aukkoja. Kuka pääsee hoitoon ja kuka ei. Arpapeliä sekä työterveyshuollosta riippuvaista osaltaan. Käytämme tolkuttomasti resursseja esimerkiksi ensihoidon ’turhiin’ ajoihin jonnekin, missä voitaisi selvitä, kun perusterveydenhuolto kohtaamisineen on kunnossa. Ihmisiä ei auta digivastaanotot, jos kyseessä on yksinäisyyden ja pelkojen aiheuttamat lähdöt piipaa-autolla tai jos asian perästä lähtijätkin laitetaan heti kotiin, jonkun uuden lääkkeen kanssa. Pahimmassa tapauksessa sama toistuu seuraavana päivänä. Meillä täytyy olla resurssia selvittää juurisyyt. Erityisen huolissani olen ikääntyvistä, jotka ovat ikäänkuin kotinsa vankeja täällä muuttotappiokunnissa. Asialle voidaan kyllä tehdä jotain, jos on riittävästi tahtoa.

Yhteisen omaisuuden hallinta tarvitsee resurssinsa. Infran suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoon on oltava riittävät resurssit, että meidän ei tarvitse purkaa 30 vuotiaita rakennuksia, jotka ovat tulleet ’ikänsä päähän”. Rakentaminen ja suunnittelu niin talo- kuin yhdyskuntapuolellakin on oltava sillä tasolla, että 30-vuotias on vasta nuori talo.

Resurssit on oltava myös turvallisuuden takaamisessa. Kun elämme näitä geopoliittisesti haastavia aikoja, omavaraisuus ja maanpuolustuskyky nousee arvoon arvaamattomaan. Vaikka turvallisuuspoliittisesti täytyy olla yhteistyökykyinen ja kuulua isompiin kokonaisuuksiin, esimerkiksi Natoon, täytyy oma pesä pitää kunnossa.

Yhteisöllisyyden kasvattaminen lisää yksilötasolla turvallisuuden tunnetta ja siksi toivon, että myös siihen kiinnitetään huomiota. Jokainen henkilökohtaisessa elämässä, mutta myös laajemmalla tasolla. Sosiaalinen media voi olla joillekin vastaus siihen, mutta se ei koskaa korvaa henkilökohtaisia tapaamisia.