About Eija Hauska-Mertanen

Olen 60-vuotias lehtori ja insinööri (YAMK) Imatralta. Päätyökseni opetan insinööri- ja rakennusmestariopiskelijoille teiden, katujen ja kunnallistekniikan suunnittelua LAB-ammattikorkeakoulussa. Vapaa-aikani menee ulkoiluun, lukemiseen ja ihmisten kohtaamiseen. Toimin Kristillisdemokraattien Imatran paikallisosaston ja Kaakkois-Suomen naisten puheenjohtajana sekä Kymen piirin hallituksessa. Olen oman ammattiyhdistykseni TOOL Lappeenranta ry:n puheenjohtaja. Istun myös TOOLin valtuustossa. Olen vaimo ja viiden, jo kotoa pois muuttaneen lapsen äiti. Toimin myös työyhteisöni varaluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Minulle on tärkeää, että jokainen löytää paikkansa yhteiskunnassa. Haluan tehdä työtä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Jokaisella on saatava tarvitsemansa sote-palvleut.

Yritystoiminnan tukeminen ja arvonlisäverotus

Suomi elää yrittämisestä. Lähes 300 000:sta yrityksestä yli 90 prosenttia on pienyrittäjiä, jotka työllistävät alle kymmenen henkilöä. Näistä mikroyrityksistä vielä vain itsensä työllistäviä on paljon. Monella heistä olisi kuitenkin halu ja tarve palkata tekijä tai tekijöitä, mutta palkkaaminen sivukuluineen on taloudellisesti mahdotonta. Kannatan yrittäjien tukemista niin, että palkkaamisen kynnys madaltuu. Tämä tukee työllistymistä ja työn kautta kasvua.

Arvonlisäverotus on Suomessa korkealla tasolla. Se haittaa osaltaa yritystoimintaa ja työllisyyttä. Veron vaikutukset ovat suhteessa isommat pienituloisien kohdalla. Kevyempi verotus vaikuttaa kokonaiskysyntään ja sitä kautta talouskasvuun sekä työllisyyteen. Pienten yritysten arvonlisäverovapaan myynnin rajaa tulee nostaa ja arvonlisäverokannan tulee olla sellaisella tasolla, että yrittäjyys on kannattavaa.

 

Omakotiasumisen kuluista

Tänään vaalikentillä pääsi keskustelemaan omakotiasumisen kuluista. Itse olen asunut omakotitalossa aina. Jopa opiskelija-asunnot Joensuussa aikanaan olivat omakotitaloissa. Mutta keskustelu tänään liittyi sähkönsiirron kustannuksiin ja kiinteistöveroon.

Tänään on ollut  Messukeskuksessa Omakotiliiton vaalipaneeli, jossa on varsin yksimielisesti suhtauduttu maksujen kohtuuttomuuteen ja lupaus asian ottamisesta hallitusohjelmaan on tehty. Muistetaan pitää siitä kiinni vaalien jälkeen. Istuin neljä vuotta sitten Omakotiliiton vaalipaneelissa Kouvolassa ja esimerkiksi kiinteistövero oli myös silloin esillä. Mitä siitä seurasikaan? 

Suomessa on 1,16 miljoonaa erillispientaloasuntoa. Luku osoittaa sen, kuinka helposti saadaan kassaan rahaa, jos nostetaan vähän kiinteistöveroa. Kuitenkin tällaiselle verolle on saatava myös vastinetta. Maaseudulla voi käydä niinkin, ettei vastinetta tule ja myös kaupungissa vastine on kyseenalainen. Se on helppo havaita, kun kulkee katuja esimerkiksi täällä Imatralla. 

Monet, jotka ovat vuosikymmenien työllä kotinsa rakentaneet, voivat olla niin pienituloisia, ettei kaikkiin omakotiasumisen kustannuksiin ole enää varaa. Kiinteistöveroa on korotettu ja hankalin tilanne on niillä, jotka joutuvat maksamaan vielä kohtuuttomia sähkönsiirtokustannuksia. On siis todellakin tehtävä jotain kustannusten kohtuullistamiseksi. Joko alkaisimme oppia, ettei myydä Suomea ylikansallisille yrityksille. Tosin taitaa olla jo myöhäistä.

 

Ei nimi naista pahenna, jos ei nainen nimeä

Tämä vaalikiertue on ollut poikkeuksellinen yhdellä tapaa. Sukunimeni on saanut lisänsä sitten edellisten vaalien. Se on aiheuttanut paljon kyselyä ja jopa kummastusta. Minusta nykyään tehdään paljon isompiakin muutoksia. Olen ollut Hauska ensimmäiset vuoteni ja pohtinut monesti aiemminkin nimen käyttöönottoa. Kahdeksan vuotta sitten ajattelin antaa sen itselleni syntymäpäivälahjaksi, mutta silloin oli vaalit. Ei voinut niitä sotkea.

Isäni kuoleman jälkeen asia on seurannut minua ja kyselin mieheltänikin, mitä hän asiasta tuumaa. Hänkin suhtautui hyväksyvästi, mutta taas oli vaalit tulossa. Tällä kertaa en antanut vaalien sotkea nimiasiaa, vaan otin Hauskan käyttöön. Parasta kaikessa on ollut tutustua uusiin ihmisiin, jopa sukulaisiin, joita vaalityön kautta on löytynyt. Ja kyllä, olen ratkaisuuni tyytyväinen. Allekirjoitukset eivät vielä tule ihan automaattisesti, mutta puhelimeen vastaaminen luonnistuu jo.

Sivistyneen yhteiskunnan sairaus

Suomi on maailman parhaita maita elää monilla mittareilla mitattuna. Pidämme itseämme sivistyneenä yhteiskuntana. Mutta onko hyvinvointimme tullut meille ansaksi? Mistä johtuu, että tämän sivistyneen yhteiskuntamme keskellä tapahtuu asioita, joista ei haluaisi lukea eikä kuulla? On totta, että tiedon tulva on jotain sellaista, mitä eivät edelliset sukupolvet ole voineet edes kuvitella. Tiedämme siis asioita, joita on varmasti ollut pienessä määrin ennenkin, mutta emme ole niistä tienneet.

Kun me juoksemme kohti parempaa huomista, onko meiltä unohtunut, että kaikki eivät pääse yhtä lujaa? Olemmeko tämän taloudellisen hyvinvoinnin perässä juostessamme unohtaneet, että elämässä on muitakin arvoja – ja ihmisiä.

Olemme päivitelleet muualla maailmassa tapahtuvia hirmutekoja ja kuvitelleet, ettei sellainen ole Suomessa mahdollista. Viime aikojen uutiset ovat todistaneet muuta. Esimerkiksi Oulun  seksuaalirikosuutisissa voitiin langettaa syy niille toisille, tulijoille sieltä jostain. Jo silloin mietin, että miksi meillä puhutaan niin vähän ihan kantasuomalaisten keskuudessa ja lähipiirissä tapahtuvista seksuaalirikoksista. Valitettavsti saimme karun herätyksen todellisuuteen pari viikkoa sitten.

Nyt, jos koskaan, meidän on aika rakentaa lähimmäisyhteiskuntaa, jossa naapuri ei voi maata asunnossaan kuukausia kuolleena, jossa vanhukset, vammaiset ja muut hoivaa tarvitsevat saavat tarvitsemansa avun, jossa lapsi ei voi joutua kaltoin kohdelluksi, ilman että siihen joku puuttuu ja yhteiskuntaa, jossa meillä jokaisella on joku, joka välittää.

Kuka päättää meidän perheemme asioista?

Kumpi hoitamaan lasta, jos kotihoidontuki tai vanhempainraha sen kerran mahodollistaa?  Kannustan lämpimästi isiä ottamaan osaa lapsen hoitoon. Moni tuttu isä, joka on mahdollisuuteen tarttunut, ei ole asiaa katunut.

Perhevapaiden jakaminen vanhempien kesken jakaa mielipiteitä. Monta hyvää syytä on esitetty puolittamiseksi. Mutta osa näistä syistä myös ontuu. Jos jouku perhe haluaa jakaa hoidon niin, että isä tai äiti hoitaa liki koko ajan, miksi se pitäisi estää? Jos vanhemmat haluavat jakaan perhevapaat tasan, osannevat ihan itse päättää siitä.

Pääasia on, että perheitä tuetaan.

Kysytyin kysymys

Vaalityötä tehdessä nousee kansalaisten keskuudessa voimakkaimmin esiin eläkkeiden määrä, verotus ja taitettu indeksi. Siitä on puhuttu eniten myös kahdeksan ja neljä vuotta sitten. Mitä tässä välillä on tapahtunut? Eipä juuri mitään parempaan suuntaan.

Miksi me otamme niiltä, jotka ovat työllään tämän maan hyvinvoinnin rakentaneet? Se, mihin omat eläkemaksuni suoraan laskien riittävät, ei ole minulle kovin epäselvää. Sen voin laskea. Mutta sen verran on eläkkeitä rahastoitu, että sieltä pitäisi riittää sellainen korvaus vuosikymmenien työstä, että sillä tulee toimeen. Henkilöiden, jotka ovat tehneet vuosikymmenten työuran pienipalkkaisissa töissä, pitäisi pystyä elämään eläkkeellään ilman sosiaalietuuksia. Leikkausten ja verotuksen jälkeen he ovat usein yhtä heikossa asemassa, kuin takuueläkkeen saajat. Ovatko he tehneet työnsä turhaan?

Millaisen mallin me annamme tästä tuleville sukupolville? Ikäväkseni täytyy todeta, että meillä on kasvamassa myös joukko nuorempaa polvea, joka ei ymmärrä tai ole kiinnostunut rakentamaan yhteiskuntaamme omalla työpanoksellaan. Kun tämä nuori sukupolvi katsoo vaikka isovanhempien elämää, voiko heillekin tulla olo, ettei kannata yrittää?

Työn teon tulee aina olla kannattavaa, myös eläkevuosina!

 

Syrjäytymistä vastaan

Liki kaikki poliittiset toimijat ja erityisesti kansanedustajaehdokkaat puhuvat nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen keinoista. Ja hyvä niin. Samaan joukkoon lukeudun minäkin. On erittäin tärkeää havaita syrjäytymisen merkit mahdollisimman varhain. Työssänikin seuraan tuntosarvet pystyssä, ovatko kaikki nuoret mukana menossa.

Mutta kuka puhuisi työikäisten ja ikääntyvien syrjäytymisestä. Kaiken syrjäytymisen eteen on tehtävä töitä. Uskon, että jokainen meistä voi vaikuttaa syrjäytymisen ehkäisyyn. On tärkeää, että myös meillä aikuisilla on paikka tässä yhteiskunnassa. Tähän tietysti vaikuttaa työllisyys, mutta myös kolmannella sektorilla on merkittävä rooli ihmisten arjen tukemisessa. Siksi on tärkeää huomioida kolmannen sektorin merkitys hyvinvoinnillemme ja mahdollistaa sen toimintaa.

Yhden luukun periaate

Sosiaaliturvamallissa, jota kannatan, on kaikki etuudet yhdistetty yhdeksi yleistueksi. Tuki maksettaisi kuukausittain harkinnanvaraisena elämäntilanteeseen sidottuna tukena. Tuella on tarkoitus korvata eri tuet ja lisätä työnteon kannustimia. Uuden tulorekisterin myöstä tuki rekisteröitäisi tulorekisteriin, jossa huomioidaan myös maksetut palkat. Verotuksessa huomioidaan tuki ja maksetut palkat. Tarkoituksena on tehdä työnteosta aina kannattavaa. Hallinnointi ja paperien pyörittäminen vähenee, olosuhdemuutokset voidaan tehdä verkossa ja luukulta toiselle ei tarvitse juosta. Jo maksettuja etuisuuksia ei myöskään tarvitse periä takaisin työtilanteiden muuttuessa.

Olemme vain ihmisiä

Tämä on anteeksipyyntö niille, jotka ovat jostain syystä saaneet postiluukkuunsa tai postilaatikkoonsa mainokseni, vaikka luukussa/kautta laatikossa on mainoskielto. Koska jaamme mainoksia monenlaisissa olosuhteissa, myös pimeässä ja sateessa, voi käydä niin, ettei kieltoa ole huomattu tai se sijaitsee jakajan kannalta paikassa, josta sitä on vaikea havaita, sattuu inhimillisiä erehdyksiä. Pyydän anteeksi itseni ja koko tiimini puolesta, että olen aiheuttanut mielipahaa tällä inhimillisellä erehdyksellä.

Kestäväkehitys ja ilmastonmuutos

Moni on jo väsynyt kuulemaan jatkuvasti siitä, mitä meidän pitäisi tehdä ilmaston eteen. Kun seuraamme Suomessa ja erityisesti Suomea laajemmin ilmastokeskustelua, tulee väistämättä hiukan epätoivoinen olo. Hyvinvointivaltiona meidän kulutustottumuksemme ovat raskaat ja niitä on roimasti vara keventää. Kuitenkin Suomi on yksi niistä, noin 30:stä maasta, joka on pystynyt vähentämään hiilidioksidipäästöjään edellisvuodesta (2016) 5 prosenttia ja viimeisten 30 vuoden aikana muutos on ollut yli 20 prosenttia. Kun samaan aikaan EU:ssakin päästöt jatkavat nousuaan ja maailmalla ne ovat 2,7 prosentin noususuunnassa, tuntuu kohtuuttomalta jatkuvasti kohdistaa erityisesti yksilön tuottamiin päästöihin huomiota meillä. Suomen osuus on promillen luokkaa maailman päästöistä.

Olen iloinen siitä, että olemme pystyneet kulutuksen kasvusta huolimatta vähentämään päästöjämme. Voimme vähentää omalta osaltamme päästöjä kulutusvalinnoillamme, mutta samaan aikaan meidän on kansakuntana tehtävä aktiivisesti töitä, että muu Eurooppa sekä suurvallat tekevät myös kaikkensa yhteisen elinympäristömme säilyttämiseksi elinkelpoisena. Suomessa on paljon raskasta teollisuutta, joka tuottaa runsaasti päästöjä.

Voimme kehittyä teollisuuden jätteiden hyödyntämisessä ja kehitystuotteemme voivat olla myös vientituotteita. Suomessa on laajana ja metsärikkaana maana ollut hyvin hiilinieluja, mutta meidän on huolehdittava siitä, että näin on jatkossakin. Tämä tarkoittaa, että hakkuiden ja metsänhoidollisten toimenpiteiden kanssa on oltava valveilla. Suomi elää metsästä, mutta vain silloin, kun se on kunnossa.