Resurssit

Meillä töissä puhutaan paljon resursseista. Kaikki mitä teemme, vaatii resurssia. Resurssi on se tietyn toiminnan vaatima aika, joka jonkun asian toteutuminen vaatii.

Kasvatuksen resurssit vaativat riittävän määrän aikuisia ihmisiä hoitamaan lapsia, että heillä on turvallinen kasvuympäristö ja terveen kasvun edellytykset. Kotiympäristössä se voi olla hiukan erilainen, kuin ulkopuolisessa hoidossa. Uskon, että tässä on lasten ja nuorten yksi merkittävimpiä hyvinvoinnin avaimia heti kodin kasvuympäristön jälkeen tai ensisijaisesti, jos kotiympäristössä on haasteita.

Opetusresurssi ovat jatkumoa edelliselle. Jos opettajilla ei ole peruskoulutuksessa riittävästi resursseja, syntyy tilanne, joka on meillä yleistynyt. Toisen- ja korkeakouluasteen opintoihin päätyy opiskelijoita, joilta puuttuu perustaitoja; toisten kanssa kanssakäymisen taitoja, asiallisen puhumisen taitoa, luku- ja kirjoitustaitoa, luetun ymmärtämistä ja laskennantaitoja, joitakin mainitakseni. Nyt näyttää sille, että koululaiselle ei ole tarjolla riittävää tukea. Ja meillä seuraavalla asteella resurssipula on johtanut lähituntien vähenemiseen. Joka puolestaan johtaa siihen, että riittävää asiantuntemusta ei aina saavuteta. Mitä siis tehdä, että valmistunut osaa vaikkapa mitata verenpainetta, suunnitella kestäviä rakenteita tai oikeaan suuntaan johtavia viemäreitä sekä laskea kustannuksia oikein. Opetuksen ja koulutuksen on saatava riittävät resurssit tai emme ole enää koulutuksen mallimaa maailmalla.

Myös sosiaali- ja terveydenhuollon resursseissa on mittavia aukkoja. Kuka pääsee hoitoon ja kuka ei. Arpapeliä sekä työterveyshuollosta riippuvaista osaltaan. Käytämme tolkuttomasti resursseja esimerkiksi ensihoidon ’turhiin’ ajoihin jonnekin, missä voitaisi selvitä, kun perusterveydenhuolto kohtaamisineen on kunnossa. Ihmisiä ei auta digivastaanotot, jos kyseessä on yksinäisyyden ja pelkojen aiheuttamat lähdöt piipaa-autolla tai jos asian perästä lähtijätkin laitetaan heti kotiin, jonkun uuden lääkkeen kanssa. Pahimmassa tapauksessa sama toistuu seuraavana päivänä. Meillä täytyy olla resurssia selvittää juurisyyt. Erityisen huolissani olen ikääntyvistä, jotka ovat ikäänkuin kotinsa vankeja täällä muuttotappiokunnissa. Asialle voidaan kyllä tehdä jotain, jos on riittävästi tahtoa.

Yhteisen omaisuuden hallinta tarvitsee resurssinsa. Infran suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoon on oltava riittävät resurssit, että meidän ei tarvitse purkaa 30 vuotiaita rakennuksia, jotka ovat tulleet ’ikänsä päähän”. Rakentaminen ja suunnittelu niin talo- kuin yhdyskuntapuolellakin on oltava sillä tasolla, että 30-vuotias on vasta nuori talo.

Resurssit on oltava myös turvallisuuden takaamisessa. Kun elämme näitä geopoliittisesti haastavia aikoja, omavaraisuus ja maanpuolustuskyky nousee arvoon arvaamattomaan. Vaikka turvallisuuspoliittisesti täytyy olla yhteistyökykyinen ja kuulua isompiin kokonaisuuksiin, esimerkiksi Natoon, täytyy oma pesä pitää kunnossa.

Yhteisöllisyyden kasvattaminen lisää yksilötasolla turvallisuuden tunnetta ja siksi toivon, että myös siihen kiinnitetään huomiota. Jokainen henkilökohtaisessa elämässä, mutta myös laajemmalla tasolla. Sosiaalinen media voi olla joillekin vastaus siihen, mutta se ei koskaa korvaa henkilökohtaisia tapaamisia.

Ihmisen kokoiset palvelut lähellä ihmistä

Minulle on tärkeää, että jokainen tarvitseva saa soisiaali- ja terveyspalvelunsa tasavertraisesti. Tämä tarkoittaa, että palvelut tuotetaan lähipalvleluina laadukkaasti riippumatta henkilön kotipaikasta. Palveluiden tuottamisessa on voitava hyödyntää nykytekniikkaa, mutta ihmisen kohtaamista ja tarvetta ihmiskontakteille ei saa unohtaa. Palveluita ja niiden kustannustehokkuutta voidaan parantaa yksinkertaistamalla hoito- ja asiakasketjuja. Oma lääkäri, tai vähintään omahoitaja, yksinkertaistaa ketjuja huomattavasti ja mahdollistaa näin resurssien järkevää käyttöä. Palvelut on saatava myös keskuskuntien ulkopuolella. Osa palveluista voidaan tarjota liikkuvina palveluina. Hoitohenkilökunnalla on oltava riittävä kielitaito. Jos tätä ei voida taata, on voitava turvautua tulkkaukseen.

Laadukkaat ja riittävän ajoissa annetut hoitotoimenpiteet tuovat hyvinvointia ja säästävät varoja.

Demokratia vaarassa?

Olemme astumassa uuteen vuoteen. Se tuo mukanaan mullistavia muutoksia hyvinvointipalveluden järjestämisessä. Se tuo mukanaan heti alkajaisiksi vaalit. Taas. Miten saada kansalaiset innostumaan taas uurnille. Jos innostusta tai edes velvollisuuden tunnetta ei synny, tuleeko meille demokraattisesti valittuja hyvinvointialueiden päättäjiä. Toivottavasti ihmiset lähtevät liikkeelle, sillä alueilla tehdään suurimmat päätökset sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluistamme.

Jos haluamme säilyttää palvelut laadukkaina ja lähellä ihmistä, nyt on aika vaikuttaa. Ennakkoäänestys 12. – 18.1.2022 ja varsinainen äänestyspäivä sunnuntaina 23.1.2022.

Kaivoksilla vai ilman

Ystäväni tiedusteli tuossa viime viikolla kantaani kaivoshankesuunnitteluista tänne Saimaan vaikutusalueille. Kantani on varsin selkeä, vaikka ymmärrän kyllä toistakin näkökulmaa.

On vaikea sanoa ehdoton ei elämisen tarpeistaan, eli työstä ja toimeentulosta, kamppailevien kustannuksella. Silti kuulun esimerkiksi Saimaa ilman kaivoksia -ryhmään. Kun aloitin työni ammattikorkeakoululla liki kymmenen vuotta sitten, sattui juuri suuri ympäristökatastrofi Sotkamossa. Se oli karu esimerkki vesi- ja ympäristötekniikkaa opettavalle. Tapahtuma on jäänyt niin lähtemättömästi mieleen, että olen vastustanut pohjoiseen, Hannukaisen alueelle, suunniteltua kaivoshanketta ja kyllä, vastustan myös Saimaata uhkaavia kaivoshankkeita. Saimaata uhkaavat toki myös pohjoisemmassa toteutettavat kaivoshankkeet.

Meidän pitäisi saada elinvoimamme puhtaan ja koskemattoman luonnon statuksella paremmin, kuin kaivamalla tämä maa perustuksiaan myöten. Kittilän kultakaivoksen vierailu avasi lisää silmiäni tosiasioille. Se vesien määrä, mitä kaivostoiminta tarvitsee ja puhdistettavien jätevesien käsittelyn määrä, jota kaivostoiminta tarvitsee sekä kaikki käytettävä energia. Koko ajan puhutaan hiilineutraaliudesta, mutta miksi ei tässä yhteydessä. Tietääkö kansalainen, kuinka paljon jätekiveä, jota ei pystytä, kuin osittain sijoittamaan takaisin maan alle, syntyy?

Ja kun monikansallisen kaivosyhtiön perävalot vilahtavat, jäävät seuraukset suomalaisten maksettaviksi. Vain tekniikka on muuttunut 50:ssä vuodessa. Ja minä. Osaan ottaa kantaa.

KD:n monipuolinen lista Imatralla

Kuntavaaliohjelmamme on kuntalaisen puolella

Oppimista ja opetusympäristöjä

Olin minä tehnyt sitä ennenkin. Pitänyt oppitunteja verkossa. Mutta kuka olisi uskonut, että siitä tulee uusi normaali. Tai ainakin puolitoista vuotta. Minulle malli sopii hyvin, niin luulin. Mutta asialla on toinenkin puoli. Vaikka on 500 kilometriä vähemmän matkoja ja 7-10 tuntia matka-aikaa viikossa säästyy, on säästön hyötyjä vaikea arvioida. Onko opiskelijoille oikein, että tämän kummallisen koronavuoden takia opetuksen laadusta on ollut vaikea pitää kiinni. Tosiasia on, että resurssit eivät ole riittäneet kaiken uuden tekemiseen. Monet opiskelijatkin tarvitsisivat enemmän tukea nyt ja opettajilla on sama tilanne. Paljon täytyy vielä tehdä, että tästä tulee oikeasti toimivaa.

Osalle opiskelijoista etäopetus sopii. Ne, joilla on pitkä matka tai jotka opiskelevat työn ohessa, ovat selvästi hyötyneet tilanteesta. Mutta on paljon heitä, joille etäopetus ei sovi lainkaan. Sosiaaliset kontaktit, jotka jäävät puuttumaan sekä lähiohjaus ja kouluun lähtö, jotka rytmittävät elämää, on toisten selviämiselle välttämätöntä. Tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että kaikki ei tapahdu verkossa. Vaikka maailma muuttuu hurjaa vauhtia, ihmisten välinen kanssakäyminen on edelleen tarpeellista jo yleisen hyvinvoinninkin kannalta.

Tästä syntyy sopiva aasinsilta Imatran tarpeeseen pitää tiukasti kiinni koulutuspaikoistaan. Näkisin mielelläni myös uusia, pienemmille ryhmille suunnattuja aloja ammattiopistossamme. Monet joutuvat pohtimaan tilakysymyksiä. Nykyisiä tilahaasteita terveellisyyden ja toimivuuden kannalta tarkasteltaessa pitää muistaa, että tarjontaa meiltä ei puutu. Tiloja täytyisi tarkastella laajasti. Mansikkalan koulukampusalueelle olemme saaneet uuden terveen koulun perusopetuksen tarpeisiin. Meillä on myös muita terveitä rakennuksia. Hyödynnetään niitä.

Peli nimeltä politiikka

Muutama viikko sitten Imatralle valittiin uusi kaupunginjohtaja. Ei voinut olla ihmettelemättä valintaan liittyvää kädenvääntöä. Kahdesta varmasti pätevästä henkilöstä jätettiin pätevämpi rannalle. Siinäpä palkkio vuosien sitoutumisesta Imatraan. Tämä kehittyväksi karjalaiskaupungiksi itseään mainostava kunta ei ollut vielä kehittynyt tarpeeksi valitakseen virkaan poliittisesti sitoutumattoman naisen. Kummalla tekijällä lie ollut suurempi merkitys. Onhan meillä nainen kaupunginvaltuuston johdossa ja ollut myös hallituksen johdossa. Olisiko nainen kaupunginjohtajana ollut liikaa? Vai olisiko ollut liikaa, ettei tämän kaupungin ykköshenkilö olekaan demari?

Tämä poliittisen virkanimityksen jälkipyykkiä pestään vielä ja lopputuloksesta riippumatta uusia haavoja on tullut. Aito ja rehellinen yhteistyö puolueiden välillä tulee olemaan haastavaa. Haasteita ei helpota, jos päätöksentekijöillä ei ole neuvottelutaitoja. Toivotaan siis, että uudet luottamushenkilöt ovat yhteistyökykyisiä ja neuvottelutaitoisia kuntalaisia, joilla on aidosti tavoite Imatran kehittämisessä siksi karjalaiskaupungiksi, jossa asujan on hyvä asua ja elää. Yhteistyökyky ja neuvottelutaito vaativat yleensä sopivien kompromissien etsimistä. Sitä ei yhden ryhmittymän sanelu ole.

Onnea ja menestystä uudelle kaupunginjohtajalle! Toivottavasti Imatran haastava poliittinen ilmapiiri vaalien myötä muuttuu ja pääset osaltasi vaikuttamaan Imatran hyvinvoinnin saavuttamiseen. Pelimerkit eivät ole parhaat mahdolliset, mutta kun pöytä putsataan, voi uusi jako olla ihan kohtuullinen.

Onnea ja menestystä myös Kaisa Heinolle! Toivottavasti saamme tehdä yhteistyötä jatkossakin.

Ylpeästi Imatralainen

Olen onnellinen imatralaisuudestani. Tässä kaupungissa ovat asumiseni rajat olleet pian 60 vuotta. Leipää on haettu kauempaakin ja viimeiset 8,5 vuotta Lappeenrannasta. Mutta veroeurot haluan maksaa tähän kaupunkiin. Olisin mielelläni myös yhdessä päättämässä, mihin niitä euroja laitetaan. Viime aikoina on ollut paljon haasteita muun muassa kunnallistekkniikan rakentamisen, lasten ja nuorten hyvinvoinnin, sekä toimintarajoitteisten ja vanhusten asiallisen hoivan järjestämisessä. Silti haluan kiinnittää katseeni toiveikkaana tulevaisuuteen, koska voimme toimia yhdessä kaupunkimme parhaaksi. Voimme rakentaa yhdessä, vaikka kompromisseja joudutaan tekemään. Yhteisten asioiden hoitaminen vaatii kykyä toimia yhdessä ja jos siihen pystymme, voin jatkossakin olla ylpeästi Imatralainen.

Jos Eksotella kirkastuu, mitä käy kansalaisella

Tällä viikolla jo toisen kerran luin paikallislehdestä paikallisen hoivayrityksen ongelmista. Suuri sote-palvelujen tuottaja on tehnyt pienen hoivapalveluyrityksen toiminnan mahdottomaksi. Hetkeä aiemmin olin lukenut Etelä-Karjalan alueen sote-palvelujen keskittämisistä. Tämä on ihan järjetöntä. Pieni ihminen jää suuren jalkoihin. Paitsi epäinhimillistä se on myös taloudellisesti lyhyt näköistä. Meidän täytyy panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan ja lähipalveluihin myös sosiaali- ja terveyssektorilla.

Huhtikuun 13. Eksotella kirkastuu?!?

Huhtikuun 14. Salokoti lopettaa

Tammikuun uutinen Imatralta Attendo syö pienet, paikalliset palvelutuottajat