Kaivoksilla vai ilman

Ystäväni tiedusteli tuossa viime viikolla kantaani kaivoshankesuunnitteluista tänne Saimaan vaikutusalueille. Kantani on varsin selkeä, vaikka ymmärrän kyllä toistakin näkökulmaa.

On vaikea sanoa ehdoton ei elämisen tarpeistaan, eli työstä ja toimeentulosta, kamppailevien kustannuksella. Silti kuulun esimerkiksi Saimaa ilman kaivoksia -ryhmään. Kun aloitin työni ammattikorkeakoululla liki kymmenen vuotta sitten, sattui juuri suuri ympäristökatastrofi Sotkamossa. Se oli karu esimerkki vesi- ja ympäristötekniikkaa opettavalle. Tapahtuma on jäänyt niin lähtemättömästi mieleen, että olen vastustanut pohjoiseen, Hannukaisen alueelle, suunniteltua kaivoshanketta ja kyllä, vastustan myös Saimaata uhkaavia kaivoshankkeita. Saimaata uhkaavat toki myös pohjoisemmassa toteutettavat kaivoshankkeet.

Meidän pitäisi saada elinvoimamme puhtaan ja koskemattoman luonnon statuksella paremmin, kuin kaivamalla tämä maa perustuksiaan myöten. Kittilän kultakaivoksen vierailu avasi lisää silmiäni tosiasioille. Se vesien määrä, mitä kaivostoiminta tarvitsee ja puhdistettavien jätevesien käsittelyn määrä, jota kaivostoiminta tarvitsee sekä kaikki käytettävä energia. Koko ajan puhutaan hiilineutraaliudesta, mutta miksi ei tässä yhteydessä. Tietääkö kansalainen, kuinka paljon jätekiveä, jota ei pystytä, kuin osittain sijoittamaan takaisin maan alle, syntyy?

Ja kun monikansallisen kaivosyhtiön perävalot vilahtavat, jäävät seuraukset suomalaisten maksettaviksi. Vain tekniikka on muuttunut 50:ssä vuodessa. Ja minä. Osaan ottaa kantaa.

Oppimista ja opetusympäristöjä

Olin minä tehnyt sitä ennenkin. Pitänyt oppitunteja verkossa. Mutta kuka olisi uskonut, että siitä tulee uusi normaali. Tai ainakin puolitoista vuotta. Minulle malli sopii hyvin, niin luulin. Mutta asialla on toinenkin puoli. Vaikka on 500 kilometriä vähemmän matkoja ja 7-10 tuntia matka-aikaa viikossa säästyy, on säästön hyötyjä vaikea arvioida. Onko opiskelijoille oikein, että tämän kummallisen koronavuoden takia opetuksen laadusta on ollut vaikea pitää kiinni. Tosiasia on, että resurssit eivät ole riittäneet kaiken uuden tekemiseen. Monet opiskelijatkin tarvitsisivat enemmän tukea nyt ja opettajilla on sama tilanne. Paljon täytyy vielä tehdä, että tästä tulee oikeasti toimivaa.

Osalle opiskelijoista etäopetus sopii. Ne, joilla on pitkä matka tai jotka opiskelevat työn ohessa, ovat selvästi hyötyneet tilanteesta. Mutta on paljon heitä, joille etäopetus ei sovi lainkaan. Sosiaaliset kontaktit, jotka jäävät puuttumaan sekä lähiohjaus ja kouluun lähtö, jotka rytmittävät elämää, on toisten selviämiselle välttämätöntä. Tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että kaikki ei tapahdu verkossa. Vaikka maailma muuttuu hurjaa vauhtia, ihmisten välinen kanssakäyminen on edelleen tarpeellista jo yleisen hyvinvoinninkin kannalta.

Tästä syntyy sopiva aasinsilta Imatran tarpeeseen pitää tiukasti kiinni koulutuspaikoistaan. Näkisin mielelläni myös uusia, pienemmille ryhmille suunnattuja aloja ammattiopistossamme. Monet joutuvat pohtimaan tilakysymyksiä. Nykyisiä tilahaasteita terveellisyyden ja toimivuuden kannalta tarkasteltaessa pitää muistaa, että tarjontaa meiltä ei puutu. Tiloja täytyisi tarkastella laajasti. Mansikkalan koulukampusalueelle olemme saaneet uuden terveen koulun perusopetuksen tarpeisiin. Meillä on myös muita terveitä rakennuksia. Hyödynnetään niitä.

Peli nimeltä politiikka

Muutama viikko sitten Imatralle valittiin uusi kaupunginjohtaja. Ei voinut olla ihmettelemättä valintaan liittyvää kädenvääntöä. Kahdesta varmasti pätevästä henkilöstä jätettiin pätevämpi rannalle. Siinäpä palkkio vuosien sitoutumisesta Imatraan. Tämä kehittyväksi karjalaiskaupungiksi itseään mainostava kunta ei ollut vielä kehittynyt tarpeeksi valitakseen virkaan poliittisesti sitoutumattoman naisen. Kummalla tekijällä lie ollut suurempi merkitys. Onhan meillä nainen kaupunginvaltuuston johdossa ja ollut myös hallituksen johdossa. Olisiko nainen kaupunginjohtajana ollut liikaa? Vai olisiko ollut liikaa, ettei tämän kaupungin ykköshenkilö olekaan demari?

Tämä poliittisen virkanimityksen jälkipyykkiä pestään vielä ja lopputuloksesta riippumatta uusia haavoja on tullut. Aito ja rehellinen yhteistyö puolueiden välillä tulee olemaan haastavaa. Haasteita ei helpota, jos päätöksentekijöillä ei ole neuvottelutaitoja. Toivotaan siis, että uudet luottamushenkilöt ovat yhteistyökykyisiä ja neuvottelutaitoisia kuntalaisia, joilla on aidosti tavoite Imatran kehittämisessä siksi karjalaiskaupungiksi, jossa asujan on hyvä asua ja elää. Yhteistyökyky ja neuvottelutaito vaativat yleensä sopivien kompromissien etsimistä. Sitä ei yhden ryhmittymän sanelu ole.

Onnea ja menestystä uudelle kaupunginjohtajalle! Toivottavasti Imatran haastava poliittinen ilmapiiri vaalien myötä muuttuu ja pääset osaltasi vaikuttamaan Imatran hyvinvoinnin saavuttamiseen. Pelimerkit eivät ole parhaat mahdolliset, mutta kun pöytä putsataan, voi uusi jako olla ihan kohtuullinen.

Onnea ja menestystä myös Kaisa Heinolle! Toivottavasti saamme tehdä yhteistyötä jatkossakin.

Ylpeästi Imatralainen

Olen onnellinen imatralaisuudestani. Tässä kaupungissa ovat asumiseni rajat olleet pian 60 vuotta. Leipää on haettu kauempaakin ja viimeiset 8,5 vuotta Lappeenrannasta. Mutta veroeurot haluan maksaa tähän kaupunkiin. Olisin mielelläni myös yhdessä päättämässä, mihin niitä euroja laitetaan. Viime aikoina on ollut paljon haasteita muun muassa kunnallistekkniikan rakentamisen, lasten ja nuorten hyvinvoinnin, sekä toimintarajoitteisten ja vanhusten asiallisen hoivan järjestämisessä. Silti haluan kiinnittää katseeni toiveikkaana tulevaisuuteen, koska voimme toimia yhdessä kaupunkimme parhaaksi. Voimme rakentaa yhdessä, vaikka kompromisseja joudutaan tekemään. Yhteisten asioiden hoitaminen vaatii kykyä toimia yhdessä ja jos siihen pystymme, voin jatkossakin olla ylpeästi Imatralainen.

Jos Eksotella kirkastuu, mitä käy kansalaisella

Tällä viikolla jo toisen kerran luin paikallislehdestä paikallisen hoivayrityksen ongelmista. Suuri sote-palvelujen tuottaja on tehnyt pienen hoivapalveluyrityksen toiminnan mahdottomaksi. Hetkeä aiemmin olin lukenut Etelä-Karjalan alueen sote-palvelujen keskittämisistä. Tämä on ihan järjetöntä. Pieni ihminen jää suuren jalkoihin. Paitsi epäinhimillistä se on myös taloudellisesti lyhyt näköistä. Meidän täytyy panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan ja lähipalveluihin myös sosiaali- ja terveyssektorilla.

Huhtikuun 13. Eksotella kirkastuu?!?

Huhtikuun 14. Salokoti lopettaa

Tammikuun uutinen Imatralta Attendo syö pienet, paikalliset palvelutuottajat

Elinvoimaa Kaakkois-Suomeen

Istuttuani parissa vaalipaneelissa, joissa on erityisesti nostettu esiin maakuntien elinvoima, täytynee ainakin eteläkarjalaisena ja imatralaisena ottaa asiaan kantaa.

Kun ihmettelemme työpaikkojen häviämistä ja muuttovirtaa pois täältä Etelä-Karjalasta, on meidän pakko katsoa peiliin. Olemme ajaneet alas lukuisia yrityksiä omien valintojemme ja kunnallisen päätöksenteon myötä. Olemme valmiita myymään kaiken palvelutuotannon muualle. Se on lyhytnäköistä toimintaa. Luin huolestuneena uutista Imatran Palvelutaloyhdistyksen ongelmista, joita Eksote on tuonut mukanaan. Pienempien, vastaavien yritysten toimintaa on jo saatu alas. Nyt on vuorossa vähän isompi palveluntuottaja. Ketä tämä palvelee.

Meidän on sitouduttava paikalliseen palvelutuotantoon myös kuntatasolla, että voimme säilyttää ne työpaikat, jotka ovat välttämättömiä verotulojen ylläpitämiseksi. Palvelutoiminnan verotuotto ei toki vastaa teollisuuden verotuottoa, mutta on tärkeä lisä alueellamme. Raha ratkaisee ja se on ratkaissut liikaa Etelä-Karjalasta pois päin.

Yritystoiminnan tukeminen ja arvonlisäverotus

Suomi elää yrittämisestä. Lähes 300 000:sta yrityksestä yli 90 prosenttia on pienyrittäjiä, jotka työllistävät alle kymmenen henkilöä. Näistä mikroyrityksistä vielä vain itsensä työllistäviä on paljon. Monella heistä olisi kuitenkin halu ja tarve palkata tekijä tai tekijöitä, mutta palkkaaminen sivukuluineen on taloudellisesti mahdotonta. Kannatan yrittäjien tukemista niin, että palkkaamisen kynnys madaltuu. Tämä tukee työllistymistä ja työn kautta kasvua.

Arvonlisäverotus on Suomessa korkealla tasolla. Se haittaa osaltaa yritystoimintaa ja työllisyyttä. Veron vaikutukset ovat suhteessa isommat pienituloisien kohdalla. Kevyempi verotus vaikuttaa kokonaiskysyntään ja sitä kautta talouskasvuun sekä työllisyyteen. Pienten yritysten arvonlisäverovapaan myynnin rajaa tulee nostaa ja arvonlisäverokannan tulee olla sellaisella tasolla, että yrittäjyys on kannattavaa.

 

Omakotiasumisen kuluista

Tänään vaalikentillä pääsi keskustelemaan omakotiasumisen kuluista. Itse olen asunut omakotitalossa aina. Jopa opiskelija-asunnot Joensuussa aikanaan olivat omakotitaloissa. Mutta keskustelu tänään liittyi sähkönsiirron kustannuksiin ja kiinteistöveroon.

Tänään on ollut  Messukeskuksessa Omakotiliiton vaalipaneeli, jossa on varsin yksimielisesti suhtauduttu maksujen kohtuuttomuuteen ja lupaus asian ottamisesta hallitusohjelmaan on tehty. Muistetaan pitää siitä kiinni vaalien jälkeen. Istuin neljä vuotta sitten Omakotiliiton vaalipaneelissa Kouvolassa ja esimerkiksi kiinteistövero oli myös silloin esillä. Mitä siitä seurasikaan? 

Suomessa on 1,16 miljoonaa erillispientaloasuntoa. Luku osoittaa sen, kuinka helposti saadaan kassaan rahaa, jos nostetaan vähän kiinteistöveroa. Kuitenkin tällaiselle verolle on saatava myös vastinetta. Maaseudulla voi käydä niinkin, ettei vastinetta tule ja myös kaupungissa vastine on kyseenalainen. Se on helppo havaita, kun kulkee katuja esimerkiksi täällä Imatralla. 

Monet, jotka ovat vuosikymmenien työllä kotinsa rakentaneet, voivat olla niin pienituloisia, ettei kaikkiin omakotiasumisen kustannuksiin ole enää varaa. Kiinteistöveroa on korotettu ja hankalin tilanne on niillä, jotka joutuvat maksamaan vielä kohtuuttomia sähkönsiirtokustannuksia. On siis todellakin tehtävä jotain kustannusten kohtuullistamiseksi. Joko alkaisimme oppia, ettei myydä Suomea ylikansallisille yrityksille. Tosin taitaa olla jo myöhäistä.